Valmistaudutaan vauvaan: Synnytystoiveita
Tässä elämäni toiseen sektioon valmistautumista, pian on vuorossa kolmas. |
Edellisessä postauksessa kävin läpi mietteitä synnytyksestä ja siitä miksi pidän synnytystoiveiden kirjoittamista tärkeänä. Mielestäni vaihtoehtoja ja eritavoin eteneviä synnytyksiä olisi hyvä käydä läpi mielessään ennakkoon. Olisi hyvä mieltää myös, että sektiokin on oikea synnytys, vaikka alatiesynnytys
olisikin ykköstoive. Että se ihan oikeasti on yksi vaihtoehto - ja että
senkin kulkua voi suunnitella ja miettiä, sillä kohdalleen sattuessa
toiveet ja ajatukset ovat jossain muualla, mutta jälkikäteen monikin asia
voi harmittaa. Että kun olisi tiennyt toivoa tai vaatia tuotakin.
Toivomme, että seuraavat toiveemme otetaan huomioon ja että mahdollisista toimenpiteistä keskustellaan kanssamme. Hätätilanteessa on tietenkin toimittava tilanteen mukaan.
Toivomme, että seuraavat toiveemme otetaan huomioon ja että mahdollisista toimenpiteistä keskustellaan kanssamme. Hätätilanteessa on tietenkin toimittava tilanteen mukaan.
Haluan
puolisoni olevan koko ajan mukanani, myös toimenpiteiden ja
mahdollisen kiireellisen sektion sekä ompeluiden aikana. Haluan, ettei
sektiossani ole minun ja mahani välillä sermiä, (ämä toive tosin oli
ainoa, joka viimeksi jäi toteutumatta vedoten steriiliyteen,) vaan
saisin nähdä, kun vatsani avataan ja lapseni nostetaan kohdusta ulos. (Sermittömyyteen ja synnyttäjälähtöiseen sektioon tutustuin enemmän tosikosta odottaessa.)
Mikäli tämä ei kumminkaan tälläkään kertaa onnistu, toivon että saamme
tälläkin kertaa kuvata lapsen syntymän (eli myös leikkauksen). Olin
todella kiitollinen, että sain viimeksi nähdä syntymän itse jälkikäteen
videolta. Liveversioiden väliin jäämisen (sekä esikoisen että tosikoisen
kohdalla) suhteen video on auttanut omien tunteiden ja ajatuksien
työstämisessä - itsensä äitinä hyväksymisessä.
Kun
napanuora on leikattu, toivoisin saavani vauvan rinnan päälleni
suudeltavaksi ja siliteltäväksi tälläkin kertaa. Toivoisin saavani sylitellä
häntä kaikessa rauhasssa - myös samalla, kun kohtuani putsataan ja minua
ommellaan kasaan. Mikäli siis ei ole tarvetta viedä vauvaa teholle tai
antaa ensiapua, jne. Olen onnellinen, että viime kerralla tämä
onnistui.
Viimeksi
tuon hetken jälkeen puolisoni lähti kätilön kanssa kylvettämään ja pukemaan vauvaa, minkä jälkeen vauva tuotiin minulle heräämöön ensimmäiselle
imetyshetkelle. Samaa toivoisin myös tällä kertaa, mikäli vauvan tai
minun vointini eivät ole umpisurkeassa tilassa. Tämän jälkeen vauva
saisi (tälläkin kertaa) mennä puolisoni syliin/ kenguruun siksi
aikaa kunnes pääsisin itse heräämöstä ja voisimme kaikki siirtyä osaston
puolelle.
Opiskelijat
Esikoisen
syntymän jälkeen ympärillämme pyöri koko neljän kuukauden ajan
opiskelijoita ja hirveästi uusia ihmisiä, vaikkakin henkilökuntaa. Se
oli uuvuttavaa ja raskastakin kaiken sen muun ohella. Toisella kertaa
halusimme intiimimmän synnytyksen ja vierihoitoajan ja saimme ne. Parin päivän jälkeen minusta tuntui myös oikein hyvältä päästää kätilöopiskelija hoitamaan minua ja vauvaa.
Kiitos. Tällä kertaa voi puolestani mukana olla opiskelijoitakin koko ajan. Toivon silti, että jokainen esittelee itsensä ja kysytään vielä joka
kerta erikseen, jos vaikka omat fiilikseni olisivatkin sillä kertaa
jotain muuta.
Perhehuone
Esikoisen
kanssa perhehuone ei onnistunut, mutta toisen lapsen syntyessä saimme
perhehuoneen toivotusti toisena yönä, jolloin puoliso ja esikoinenkin
saivat jäädä sairaalaan. Tällä kertaa puolison olisi tarkoitus jäädä
kahden isomman kanssa kotiin. Oma rauha vauvan kanssa on ok ja
perhehuoneen voi jättää sitä enemmän tarvitseville. Olisi kumminkin
ihanaa, jos puoliso ja lapset saisivat tulla minun ja vauvan luokse
päivän aikana muutoinkin kuin vain illalla tunniksi. Tiedän, että
puolisot saavat, mutta ei kaikilla (kuten meillä) ole mahdollisuutta
saada hoitajaan (saa nähdä saadaanko sellaista synnytyksenkään ajaksi).
Ja kumminkin olisi tärkeää etteivät sisarukset tunne itseään
ulkopuolisiksi uuden vauvan synnyttyä, vaan pääsevät myös mukaan
tutustumaan lähes alusta asti.
Vauvalle
saa antaa luovutettua maitoa, mikäli tilanne sitä vaatii. Toivoisin
kumminkin vauvan ollessa vierihoitokelpoinen, että saisin itse koittaa
imettää alusta asti. Jos vauva on teholla/ keskolassa ja minä
heräämössä/ teholla, toivoisin tällä kertaa saavani pumpun jo sinne
sänkyni viereen, myös teholle. Sairaalan
pumput ovat melkoisen raskasta mallia, joten tarkoitukseni on ottaa
mukaan oma käsikäyttöinen pumppu, jonka toivoisin saavani käyttöön.
Ensimmäisellä
kerralla olin kolme vuorokautta pumppaamatta (imettämättä) ja näkemättä
lastani, vaikka olin tajuissa. Itkin. Verenpaineeni nousivat. Uskon,
että tehoseurantaa vaativan äidin vieminen sängyn kanssa (hengestään
taistelevan) vauvansa luo auttaisi ainakin tätä äitiä ja äidin
toipumista ja sillä on varmasti positiivinen vaikutus myös äidin ja
vauvan kiintymyssuhteelle.
Toisella
kertaa esitin toiveen, ettei minua tultaisi tissistä pitäen opastamaan
imetykseen. Koen sellaisen todella ahdistavana ja toivoisin saavavani
imetyksen suhteen omaa rauhaa ja tilaa. Sitä sainkin viimeksi. Kiitos.
Kyselemättömyys tuntui tällaisen imetysahdisteisen ja -herkän mutsin suhteen mitä parhaimmalta ratkaisulta. Imetys onnistui hyvin alusta asti ja sain maitoa jopa luovutukseen asti,
vaikka esikoisen kanssa maitoa ei tullut hädin tuskin viittä milliä
(!!) vuorokaudessa. Ei, vaikka pumppasi parin tunnin välein
ympärivuorokauden.
Aion
ilmoittautua luovuttajaksi äidinmaitokeskukseen jo ennen vauvan
syntymää. Viimeksi tein sen heti pian puolivälin jälkeen, mutta nyt en
ole vielä saanut aikaiseksi. (Luovuttajaksi ryhtyminen vaatii myös
verikokeissa käyntiä, nuo testit voidaan tehdä myös synnytyksen jälkeen
osastolla.) Haluaisin kumminkin käydä verikokeissa ja haastattelussa jo
ennakkoon, jotta vauvan syntymän jälkeen saan keskittyä varsinaiseen
vauvanhoitoon ja isompiin lapsiin, mutta kumminkin antaa mahdollisesti
ylimääräisen pumpatun maidon pienten keskosten ja sairaiden vauvojen
ruoaksi.
Haluan
siis imetyksen suhteen olla omillani ja kysyä, jos kysyttävää tulee.
Samoin toivon, että vauva on vieressäni, samassa pedissä, ympäri
vuorokauden heräämöstä päästyäni ellen itse toisin toivo. Toisen lapsen
kanssa kätilöt olivat (muutamaa lukuunottamatta) oikein ihania ja
kävivät tarvittaessa yöllä vain nostamassa vauvaa toiselta rinnalta
toiselle ja lisäsivät kipulääkitystäni ja vaihtoivat vauvalle vaipan,
omien kipujen ja liikkumisen vaikeuden vuoksi. Ja toivat heti sen
jälkeen vauvan takaisin viereeni. Tämä tuntui todella hyvältä ja toivon
samaa myös tämän kolmannen kohdalla.
Miltä sektio kuulostaa? Millä tavoin itse toivoisit synnytyksesi etenevän sektiossa?
Entä mitä toivot vierihoidolta ja imetysohjaukselta?
Valmistaudutaan vauvaan -postaussarjan muut julkaistut bloggaukset: Tukiverkosto ja sen puute, Rintapumpulla kohti imetystä, Pesänrakennus ja vikakoodi, Mietteitä synnytyksestä.
Lisäsin nyt kumminkin tuon imetys ja vierihoito -tekstinkin tähän samaan postaukseen, vaikka ajattelin julkaista sen erikseen.
VastaaPoistaTulipa jotenkin keveämpi olo tästä postauksesta. Itse sain pumpattua vuorokaudessa 50 ml maitoa, ihan sama miten usein tai harvoin pumppasin. Määrä oli aina lopulta sama. Olen pohjimmiltani jo alistunut siihen, että ei sitä maitoa varmasti tule seuraavallakaan kerralla, mutta nähtävästi sekin on ihan täysin mahdollista. Olisi kyllä hienoa, jos voisikin luovuttaa seuraavalla kerralla Oysiin maitoja. Saisi antaa muillekin jotakin siitä hyvästä, mitä itse on saanut.
VastaaPoistaMutta katsotaan sitä sitten 4-5 vuoden päästä :P
Joo, kaikki on mahdollista. Ei se aiempi imetys/ imemättömyys tosiaan kerro välttämättä mitään seuraavasta. Tai jos viimeksi meni hyvin, niin en voi tietenkään tietää meneekö tällä kertaa. :) Ja tuo 50 ml on kyllä oikein hyvä määrä. Tsemppiä sinnekin!
PoistaJa sekin kannattaa muistaa, että vaikkei pumpulle heruisikaan, saattaa vauvalle riittää hyvin. On se lypsäminen ja imetys kuitenkin niin eri juttu :)
Poista